Pohdintoja

Huomasin tässä yksi päivä, että mulla on itsestäni aivan väärä kuva.

Ja kuvailen itseäni muille sellaisena mikä en ole. Enää.

Siinähän se avainsana tuli. Enää.

Kaikissa meditaatio- ja mindfullnes-harjoituksissa sanotaan,

että pitää päästää irti asioista jotka ei palvele sinua enää.

Jotka ei enää merkitse sitä mitä ennen.

Jotka ei vaan ole tärkeitä tässä hetkessä.

Joista on kasvanut ulos.

Vanhojen ja menneiden olettamuksien mukaan mulla ei ole tippaakaan kunnianhimoa,

olen ujo, vaatimaton ja hiljainen. Muun muassa näitä.

Olen sanonut myös, että olen antisosiaalinen erakko.

No se pitää osittain paikkansa, koska viihdyn kotona paremmin

kuin hyvin, enkä kaipaa välttämättä muuta seuraa.

Voin olla yksin, mutta en ole yksinäinen.

Entäs se kunnianhimo...

Olen aina yhdistänyt sen työelämään ja uraan. Tajusin, että sehän voi olla paljon muutakin.

Mulla on suuria suunnitelmia tulevaisuuden suhteen.

Haluan kesämökin ja kun poikanen lentää pois kotoa,

aion viettää M:n kanssa 1-2 kk talvesta lämpöisessä.

Aion myös hankkia lähivuosina sijoitusasunnon, joka tulee olemaan minun eläkkeeni.

Yrittäjän eläkevakuutus on niin kallis, että annan sinne vain sen mitä on pakko.

Eikös tässä ole kunnianhimoa kerrakseen!?

Oikein hämmästyin kun ymmärsin kuinka vahva tunne ja tahto mulla on tästä kaikesta.

Tai oikeastaan siitä, että kun jotain oikein kovasti tahtoo, se voi hyvinkin toteutua.

Ei ajattele edes epäonnistumisen mahdollisuutta.

Pitää myös hyväksyä sekin, jos tavoitteet muuttuvatkin matkan varrella.

Tavoitteiden pitää myös olla jollain lailla realistiset.

Koska jos toivon tosi kovasti että Jared Leto rakastuisi muhun, no jaa..

Voi olla että se jää toivomukseksi :D

Myös ihmisistä jotka ei usko suhun, kannattaa hankkiutua eroon.

Kukaan ei tarvitse vähätteleviä lausahduksia ja huvittuneita naurahduksia.

Se jos mikä saa monen luovuttamaan ja luulemaan, että ei musta ole mihinkään.

Elämä on jotakuinkin sellainen minkä siitä itse rakentaa.

Uskon tähän täysin.

Voi koittaa elää niin, ettei ainakaan itse edesauta sairastumista omilla toimillaan ja tavoillaan.

Vastoinkäymisiä tulee.

Eroja, ilkeitä sanoja, sairautta, kuolemaa, onnettomuuksia...

Itse kuitenkin valitset tien kuinka niistä pääset yli ja jatkat eteenpäin.

Koska eteenpäin on mentävä.

Don't look Back!

You can do this!